kiinnostavia havaintoja  

väestö ja perheet
koulutus
työelämä
kuntien henkilöstö
tulot
kunnallinen päätöksenteko
perhevapaat ja lastenhoito
terveys
ikäihmiset

  TAKAISIN ETUSIVULLE

Väestö ja perheet

Mitä suurempi kunta on, sitä suurempi on yksin asuvien osuus väestöstä. Perhe-elämän ”ydiniässä” (30-49 v) olevista miehistä 18 % ja naisista 11 % asuu yhden hengen taloudessa. Ero on saman suuntainen kaikissa kuntatyypeissä, mutta suurimmillaan se on maaseutumaisissa kunnissa.

Maaseutumaisissa kunnissa sekä perheenperustamisikäisten (20-39 -vuotiaat) että 40-64 -vuotiaiden naisten lukumäärä per sata miestä on pienempi kuin kaupunkimaisissa kunnissa. Tämä heijastelee naisten miehiä suurempaa muuttoalttiutta maaseutukunnista taajamiin.

Kuntatyyppien väliset erot väestön ”perheellistymisessä” ovat suuria. Maaseutumaisissa kunnissa alle viidennes 30-39-vuotiaista naisista on lapsettomia. Helsingissä lapsettomia on lähes puolet (47 %) ikäluokan naisista ja Turussa ja Tampereellakin yli kolmannes. Kainuussa ja Pohjanmaan maakunnissa lapsettomien osuus on selvästi maan keskiarvoa alempi, Uudellamaalla taas selvästi korkeampi.

Kokonaishedelmällisyysluku on maaseutumaisissa kunnissa suurempi kuin kaupungeissa. Lapsiperheiden lapsiluku on niissä niin ikään korkeampi.

Kahden huoltajan perheiden osuus lapsiperheistä vähenee kuntakoon suuretessa. Suurimmissa kaupungeissa runsas viidesosa lapsiperheistä on yksinhuoltajaäitien perheitä. Maaseutukunnissa osuus on puolta pienempi. Pohjanmaan maakunnissa äidin yksinään huoltamien perheiden osuus lapsiperheistä on maan keskitasoa selvästi alempi. Yksinhuoltajaisien perheitä on vain pari prosenttia ja eikä osuus juurikaan vaihtele alueittain.

Kuvio 1. Lapsettomien osuus 30-39-vuotiasta naisista  31.12.2001

YLÖS

Koulutus

Työikäiset naiset ovat pidemmälle koulutettuja kuin miehet. Lähes kaikissa maamme kunnissa vähintään opistotasoisen tutkinnon suorittaneiden osuus on naisilla korkeampi kuin miehillä.

Naiset hankkivat tutkintonsa yleensä naisvaltaisilla koulutusaloilla ja miehet miesvaltaisilla aloilla. Koulutuksen sukupuolen mukainen eriytyminen on voimakkaampaa maaseutumaisissa kunnissa.

Kuvio 2. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 20-64-vuotiaasta väestöstä vuonna 2000

YLÖS

Työelämä

Suomalaisilla naisilla sekä työvoimaosuus että työllisyysaste on muutamaa prosenttiyksikköä alempi kuin miehillä. Niin naisten kuin miestenkin työllisyysaste on maaseutumaisissa kunnissa hieman alempi kuin taajamissa. Työllisyysasteiden erot naisten ja miesten välillä ovat pääkaupunkiseudulla – joissa työllisyysaste on keskimääräistä parempi – keskimääräistä pienempiä. Toisaalta monissa kunnissa, joissa työllisyystilanne on heikko, on naisten työllisyysaste samalla tasolla tai korkeampi kuin miehillä. Esimerkiksi useimmat Lapin kunnat kuuluvat tähän ryhmään.

Naisten työttömyysaste on aavistuksen verran korkeampi kuin miehillä, ei kuitenkaan suurimmissa kaupungeissa. Pitkäaikaistyöttömien osuus on miehillä hieman korkeampi kuin naisilla.

Kuntasektori kokonaisuudessaan on tärkeä naisten työllistäjä. Sen palveluksessa on kolmannes työllisistä naisista ja alle kymmenesosa työllisistä miehistä. Naisten riippuvuus kuntasektorin työpaikoista on suurimmissa kaupungeissa huomattavasti pienempi kuin muualla. Niissä myös toimialojen eriytyminen naisten ja miesten aloihin on vähäisempää kuin maassa keskimäärin.

Kuvio 3. Kuntasektorin palveluksessa olevien osuus työllisistä 31.12.1999

YLÖS

Kuntien henkilöstö

Kuntien henkilöstöstä noin 80 % on naisia. Henkilöstöön kuuluvista miehistä neljännes ja naisista 28 % oli vuonna 2000 määräaikaisia (ml. työllistetyt). Kuntahenkilöstöön kuuluvien naisten palkka on noin viidenneksen (79 %) miesten palkkoja pienempi.
YLÖS

Tulot

Pitkästä koulutuksesta ja korkeasta työllisyysasteesta huolimatta suomalaisten naisten valtioveronalaiset tulot olivat vuonna 1999 vain 68.1 % miesten tuloista. Sekä naisten että miesten keskitulot ovat sitä suuremmat, mitä kaupunkimaisempi kunta on. Miesten tulohaitari on suurempi kuin naisilla. Monet niistä kunnista, joissa naisten ja miesten keskitulot ovat maan kärkitasoa, ovat samaan aikaan myös naisten ja miesten välisten tuloerojen kärjessä. Sukupuolten välinen tulonjako on tasaisimmillaan kunnissa, joissa yleinen tulotaso jää huomattavasti maan keskiarvoa alemmaksi.

Miesten tulotaso on keskimäärin selvästi korkeampi kuin naisilla, mutta toisaalta myös toimeentulotukea saaneiden osuus 18 vuotta täyttäneestä väestöstä on miehillä hieman korkeampi kuin naisilla. Ero on samansuuntainen kaikissa kuntatyypeissä. Toimeentulotukea saaneiden osuus on niin naisilla kuin miehilläkin kaupunkimaisissa kunnissa korkeampi kuin maaseutumaisissa kunnissa.

Kuvio 4. Valtioveronalaiset tulot (euroina tulonsaajaa kohti) vuonna 1999

YLÖS

Kunnallinen päätöksenteko

Nykyään naiset äänestävät kunnallisvaaleissa hieman ahkerammin kuin miehet. Äänestysinto on sen laimeampaa, mitä suurempi kunta on asukasluvultaan, mutta naiset äänestävät kaikissa kuntatyypeissä miehiä useammin.

Naisten osuus maan kaikista kunnanvaltuutetuista on 34 %. Valtuustojen naisedustuksen kunnittaiset vaihtelut ovat suuria, yhdestä ainokaisesta naisvaltuutetusta naisenemmistöön. Kaupunkimaisissa kunnissa naisvaltuutettujen osuus on yleensä korkeampi kuin maaseutukunnissa. Etelä- ja Keski-Pohjanmaan kunnissa naisedustus on koko maan tasoa alempi.

Kunnallisten toimielinten puheenjohtajista alle neljännes on naisia. Naispuheenjohtajien osuus vähenee luottamuselimen painoarvon lisääntyessä: lautakunnissa osuus on 25 %, valtuustoissa 24 % ja kunnanhallituksissa 16 %. Naispuheenjohtajia on hieman vähemmän maaseutupaikkakuntien toimielimissä kuin kaupungeissa. Joka seitsemännessä kunnassa kaikkien keskeisten toimielinten puheenjohtajuudet ovat miesten hallussa. Maakunnista Etelä- ja Keski- Pohjanmaa ja Kainuu pitävät perää naisten puheenjohtajaosuuksissa.

Kiintiöinnin seurauksena lautakuntien ja kunnanhallitusten jäsenistöjen sukupuolijakaumien kunnittaiset vaihtelut ovat vähäisiä. Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta naisten osuus jäsenistössä on vähintään 40 %.

Vaikka kuntahenkilöstö on hyvin naisvaltaista, on nainen kuntien korkeimmassa viranhaltijajohdossa vielä harvinaisuus: vain joka kymmenes kunnanjohtaja on nainen. Monet naiskunnanjohtajat ovat kuntakokoluokkien ääripäissä, esim. Espoossa ja Helsingissä sekä Askaisissa, Suomenniemellä ja Vahdolla.

Kuvio 5. Naiset vuoden 2000 kunnallisvaaleissa: ehdokkaat, äänet ja valitut (%)

YLÖS

Perhevapaat ja lastenhoito

Vaikka vanhempainloma voitaisiin jakaa tasan äidin ja isän kesken, oli miesten osuus vuonna 2000 pidetyistä vanhempainpäivärahapäivistä vain 4 %. Kolmannes isistä ei käytä lainkaan oikeuttaan isyys- tai vanhempainrahaan. Isien vanhempainvapaiden käytössä ei ole eroja eri kuntatyyppien välillä. Ahvenanmaalla ja kaksikielisessä Pohjanmaan maakunnassa osuudet ovat kuitenkin maan keskiarvoa korkeampia.

Äidit, joilla ei ole työtuloja, saavat minimimääräistä vanhempainpäivärahaa. Minimipäivärahaa saavien äitien osuus oli 5 % vuonna 1990, mutta vuonna 2000 peräti 27 %. Pohjois-Karjalassa, Lapissa sekä Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla osuus oli yli kolmannes.

Kunnallisessa päivähoidossa olevien osuus alle 7-vuotiaista oli 46 % vuonna 2000 (35 % kokopäivä- ja 11 % osapäivähoidossa). Osuus on maaseutumaisissa kunnissa kymmenisen prosenttia pienempi kuin suurimmissa kaupungeissa. Alle kouluikäisiä lapsia, joista maksetaan kotihoidon tukea, oli 26 % ikäluokasta. Kotihoidon tuen käyttö on yleisintä maaseutumaisissa kunnissa.

Kuvio 6. 'vuonna 2000 korvatut vanhempainpäivärahapäivät, osuus sukupuolen mukaan

YLÖS

Terveys

Kuva naisten ja miesten sairastavuuden eroista vaihtelee käytetystä mittarista riippuen. Naisten sairauspäivärahapäivien lukumäärä on suurempi kuin miehillä, mutta työkyvyttömyyseläkkeellä olevien väestöosuus on suurempi miehillä. Työikäisten miesten kuolleisuus on niin ikään selvästi korkeampi kuin työikäisten naisten. Sekä naisten että miesten sairastavuus on näiden tunnuslukujen valossa suurempaa maaseutumaisissa kunnissa kuin kaupungeissa.
YLÖS

Ikäihmiset

Naiset elävät miehiä vanhemmiksi – naisilla elinajanodote on 81 vuotta, miehillä 74 vuotta. Tämä heijastuu naisten ja miesten välisinä eroina mm. yksin asuvien osuudessa ja vanhuspalvelujen tarpeessa.

Puolet 65 vuotta täyttäneistä naisista ja yksi neljästä miehestä asuu yksin. Naisilla yksin asuvien osuus on suurissa kaupungeissa selvästi suurempi kuin maaseutukunnissa.

Naiset ovat enemmistönä vanhustenhuollon asiakkaista: kolme neljästä ympärivuorokautista hoitoa saavasta on naisia.

Vuonna 1999 miesten keskimääräiset eläketulot olivat yli 3400 euroa eli noin 20000 markkaa suuremmat kuin naisten. Prosentteina naisten eläkkeet olivat 73 % miesten eläkkeistä. Sukupuolten välinen eläketulokuilu suurenee kuntakoon suuretessa.
YLÖS